Piece of Cake – arkea ja juhlaa sijaishuollossa

Sijaishuollon juhlapäivää juhlittiin viime viikolla 17.2.2023 ympäri Suomen. Vuonna 2015 Skotlannista alkunsa saanutta Care Dayta eli sijaishuollon juhlapäivää juhlittiin viime vuonna kansainvälisesti jo useassa maassa: Irlannissa, Pohjois-Irlannissa, Englannissa, Skotlannissa, Walesissa, Espanjassa, Italiassa, Kroatiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ja Suomessa.

Juhlimme Alvana ensimmäistä kertaa tätä päivää upeiden kakkujen kera! Yksiöissä toteutettiin lapsista lähtöisin olevia ideoita päivän juhlintaan. Osassa yksiköitä päivään liitettiin myös nuorten osallistamista pohtimaan, miten yksikössä toteutuu tällä hetkellä välittämisen kulttuuri, yksilöllisyys ja kohtaaminen sekä yhdessä tekeminen. Näiden osa-alueiden arviointi toteutetaan vielä uudestaan vuoden aikana. Tavoitteena on tuoda lastensuojelun laatusuosituksia ja niiden toteutumisen arviointi konkreettisesti asiakkaiden tarkasteltavaksi. Joissakin yksiköissä lapset saivat henkilökohtaiset kirjeet omaohjaajiltaan. Yhdessä yksikössä kerättiin ajatuksia sijaishuoltopaikan kehittämisestä yleensä.

Eräässä yksikössämme lapset kummastelivat ”miksi juhlimme sitä, että olemme laitoksessa?” Lasten kanssa keskusteltiin siitä, että tarkoitus on nähdä heidän nimenomaan itsenään, arvokkaina, ilman lastensuojelun negatiivisena nähtyä leimaa. Tarkoituksen on myös poistaa ennakkoluuloja lastensuojelusta ja tuoda näkyväksi tietoa. Sijaishuollon juhlapäivän visiona on, että jokainen sijaishuollossa oleva lapsi kokee olevansa arvostettu ja rakastettu ja näkee maailman täynnä mahdollisuuksia. On harmillista kuulla miten lapset ja joskus aikuisetkin leimaavat sijaishuollossa asuvat lapset ja nuoret ”laitoslapsiksi”. Se miten puhutaan, vahvistuu.

Puhutaan siis ilman leimaa, nähden jokainen ilman stigmaa. Mahdollistetaan kasvu ja oman identiteetin kasvaminen ilman lähtökohtaista ajatusta siitä, että sijaishuollossa oleminen määrittelee sitä mitenkään. Juhlapäivään on siis paljon aihetta. Tehdään näkyväksi jotakin hyvin perustavan laatuista niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta: se, että jokaisen lapsuus ja nuoruus tulevat nähdyksi saman arvoisina. On tärkeää, että meillä on juhlapäiviä, jolloin keskitämme fokuksen jonkun merkityksellisen asian ympärille. Annamme piirun verran enemmän ajatuksistamme ja ajasta jonkin tärkeän asian käsittelyyn ja nostamiseen yleiseen keskusteluun. Yhtä tärkeää on myös se, että meillä on päiviä, jolloin juhlimme ja puhtaasti nautimme mukavista asioista, iloitsemme, nauramme ja vietämme yhteistä aikaa toistemme kanssa. Juhlat tuovat elämään ripauksen taikaa ja auttavat hetkeksi ehkä unohtamaan myös arjen murheet ja kiireet.

Elämä ei kuitenkaan ole aina juhlaa, eikä elämä voi perustua sille. Jos elämme arkeamme vain silmällä pitäen sitä, koska seuraava juhlanhetki on, alkavat viikot tuntua pitkiltä ja karvailta. Juhlat loppuvat aina joskus ja mitä meille silloin jää? Arki. Elämämme on kuitenkin pääasiassa arkea. Sijaishuollossa eletään arkea. Upeiden juhlien lisäksi onkin pysähdyttävä katsomaan lopulta arkea, miltä se näyttää ja etenkin miltä se tuntuu? Hyvä arki on oikeastaan aika piece of cake, rakentuen hyvinkin yksinkertaisista asioista. Hyvä lapsuus ja nuoruus perustuu turvalliseen arkeen, jossa on mahdollisuuksia tehdä mielekkäitä asioita, saada uusia kokemuksia ja opiskella. Hyvään arkeen sisältyy läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita ja mahdollisuuksia tavata ystäviä ja läheisiä. Sekä tietenkin mahdollisuus olla oma itsensä ja tulla nähdyksi omana persoonanaan kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Aina arki ei ole tietenkään piece of cake. Sijaishuollossa meillä on lapsia, joilla on taustallaan vaurioittavia kokemuksia ja erilaisia haasteita. Vaikuttamalla lapsen kasvuympäristöön; tarjoamalla pysyviä ja luotettavia ihmissuhteita sekä vakaan ja turvallisen arjen, voimme lieventää myös mahdollisten koettujen negatiivisten kokemusten vaikutusta. Pala kerrallaan voimme tehdä arjesta lapselle eheyttävää ja voimaannuttavaa. Rakennetaan sijaishuollossa jokaiselle lapselle arki, jossa voi kokea olevansa arvostettu ja rakastettu ja nähdä maailman täynnä mahdollisuuksia huolimatta siitä millaiset lähtökohdat ovat elämälle olleet tai mitä matkan varrella on jo koettu.